18.4.2018

Avain/kukka/pallokaulanauha


Avaimet ovat aina hukassa. AINA!

Päätin ratkaista ongelman kertaheitolla: virkkasin puuvillalangoista pitkiä kaulanauhoja, joiden toiseen päähän kiinnitin kiinnittimen (jos joku tietää tuon metallijutun oikean nimen, niin kertokoon ihmeessä). Hamstrasin muovipussillisen kiinnittimiä töistä, kun kokouksissa, workshopeissa ja konferensseissa käytettyjä nimikylttinauhoja oltiin heittämässä roskiin.

Somasti roikkuivat avaimet kaulassa ja heiluivat kädessä. Mutta sitten virkkasin jämistä muutaman keväisen kukkasen ja pyörittelin muutaman värikkään pallon...

 

 

Loppujen lopuksi avaimille ei taida jäädä yhtään kaulanauhaa, sillä...


... käsityöyökerhossa tuli niin monta huikeaa ideaa kanssakäsityöntekijöiltä, että tuskin pysyin perässä. 
Ideoita kuunnellessani pyörittelin Naapurin rouvalta saamistani langanlopuista palloja...


... joiden käyttötarkoitus selviää, kunhan saan nyhdettyä lisää langanloppuja ystäviltä ja kylännaisilta. 
Muutakin tulevaisuudessa valmistuvaa on työn alla:


... eikä pelkästään sisällä, vaan myös ulkona...


... kottikärryllinen työtehtäviä odottaa jotain tämän tyyppistä toimintaa... Askaretta siis piisaa niin kotona kuin työmaalla. Onneksi sentään samantyyppistä, ettei mene kaulanauhat ihan sekaisin!

Vanha rouva


3.4.2018

Rääppiäiset

Pääsiäisemme uutuus ei ollut pitsa, vaikka tämä lätty pitsaa erehdyttävästi muistuttaakin. Lätyn nimi on pekonipiirakka.

Viipaloin ison munakoison ja itketin sitä suolalla vartin verran. Sillä aikaa kuullotin pari isoa sipulia pekonissa.

Levitin piirakkapohjan päälle kuivaamani ja kuutioimani munakoison sekä sipuli-pekoniseoksen. Muutama kierros mustapippuria ja suolaa, ripaus timjamia ja mustia oliiveja sinne tänne. Päälle kaadoin pari desiä kermaa, johon olin vatkannut pari munaa. Piirakka oli uunissa puolisen tuntia. Ennen pöytään kantamista ripottelin päälle vielä tuoretta rosmariinia.

Vierasvaraksi leivoin perinteistä rahkapiirakkaa. Tuhtia tavaraa kermasta, rahkasta, sokerista, munista, rusinoista ja sitruunasta.

Ensimmäisen piirakan kävi köpelösti, sillä Vanha herra söi sen makeisiin suihinsa ennen pyhiä.

Toisen piirakan naamioin foliolla ja piilotin jääkaapin pimeimpään nurkkaan.

Syykin oli vissi: toisena pääsiäispäivänä oli suuri seurapiiritapahtuma. Pikkuihminen (joka ei enää ole kovin pieni, mutta edelleen syliin mahtuva) ja sen Pikkusisko tulivat visiitille palveluskuntansa kanssa.


Hupinumerona oli pullanleipomisaktiviteetti. Pikkuihminen ja sen Pikkusisko pyörittivät pullia munkkeja varten ja leikkasivat taikinapyörällä suikaleita kanelisolmuja varten. Olisitpa nähnyt Pikkuihmisen ilmeen, kun hän sai painaa pullan keskelle reiän ja tiputtaa renkulan rasvakattilaan kypsymään. Pienen pojan silmät olivat teevadin kokoiset, kun hän seurasi munkin kypsymistä. Metkaa hommaa oli myös munkkien sokeroiminen. Parasta ohjelmapalvelua lienee kuitenkin ollut aikaansaanosten maistelu. Munkit hävisivät hujauksessa. Illalla sokeria löytyi joka puolelta huushollia ;)

Minkälaisia rääppiäisiä sinun luonasi on vietetty?

Vanha rouva