27.4.2016

Kaunis maailma

Kesä tuli! Tosin sen kesän perässä piti matkustaa lentokoneella Helsingistä reilu kaksi tuntia.

Kesä odotti meitä Slovenian pääkaupungissa Ljubljanassa. Ihanan pienen maan ihana pieni pääkaupunki. Kukat kukkivat, ihmiset hymyilivät, aurinko paistoi. Kaupunki oli putipuhdas ja palvelut pelasivat.

Kävelimme Vanhan herran kanssa sydämemme kyllyydestä. Katselimme kauniita taloja, kiipesimme linnavuorelle, kävimme museoissa, nautimme ainakin kahdet kakkukahvit per päivä ja söimme slovenialaista, balkanilaista, havannalaista, italialaista ja välimerellistä ruokaa.

Bussittelimme päiväseltään Adrianmeren rannalla Piranissa. Matkaa ei ollut kuin 120 km, mutta bussi sai matkaan menemään kolme tuntia kiertelemällä pikkukaupunkeja ja maalaiskyliä vehmaissa ja mäkisissä maisemissa.

Katsotaanpa hieman lähempää:



Talot olivat toinen toistaan kauniimpia:

 

 

 

 

Viehättäviä yksityiskohtia:

 



 Kasvitieteellisessä puutarhassa tuoksui valkosipuli, 
sillä karhunlaukka oli täydessä kukassa:


Keltaiset kukat helottivat pajuaitaa vasten keskiaikaisen talon sisäpihalla:


Sosialistisen realismin rippeitä näkyi siellä täällä uuden kaupungin puolella:


Kun minä tervehdin menneitä tovereita, tutki huivityttönen tulevaisuuden saloja:

 

Lasten kirjastoauto oli parkkeerattu keskelle vanhaa kaupunkia viikonloppuvapaataan viettävien perheiden ulottuville:


Luomutorilla oli tarjolla toinen toistaan maukkaampia herkkuja:





Pieni antiikkikauppa vei sydämeni (ja rahani):


Taivaallista ruokaa nauttiessamme saatoimme vain huokaista myöntymisen merkiksi, 
sillä ravintolan seinällä luki selvällä sloveenilla:


Venäjän kielen perusteella olin ymmärtävinäni, että:
"MUISTI ON RAJALLINEN. TYHMYYS EI."


Lomanen tuli tarpeeseen ja se täytti tehtävänsä - antoi uutta puhtia, uusia ideoita ja uutta ymmärrystä. 
Ja kiitollisuutta siitä, että saan elää tässä kauniissa maailmassa maailman parhaan matkakumppanin kanssa.

Vanha rouva


16.4.2016

Jäälakeuden valloittajat


Jäätä silmänkantamattomiin. 
Ensimmäiset 10 senttiä alkavat olla haprasta, mutta seuraavat 40 senttiä ovat terästä. 


Mönkkäreillä ihmiset näyttivät jäälakeudella ajelevan.


Vanha herra nökötti koko armiaan päivän pilkkireiän yllä ja kittasi kahvia.
Saalis oli mahtava:


Yksi ahvenensintti, jota lokki käväisi naureskelemassa. 


Sen sijaan rantaruovikossa kaakottavat hanhet katselivat meitä altakulmain. 


Olivat kovin arkoja, joten annoimme niiden touhuta omiaan.


Edes pajunkissoja ei vielä ole vaasiin otettavaksi. Mutta sauna odottaa lämpimänä jäälakeuden valloittajia.

Hyvää launtaiehtoota!
Vanha rouva

3.4.2016

Joukon jatke

Minulla oli eilen kökkäjäiset, joihin lupauduin tekemään tarjottavaa. Tarjottavan piti olla jotain kummitusmaista ja eksoottista.

Leivoin omenarahkakakkuja, joiden sisään kätkin kammottavia pommeja - kirpakoita tyrnimarjoja. Tein kakut maanmainiolla marjapiirakkaohjeella, josta vinkkasi Väkertäjä.

Koristelin kakkuset tomusokerilla ja ihka oikeilla kummituksilla. Värkkäsin kummitukset sokerimassasta ja maalasin niille nappisilmät elintarvikekynällä.

Taisivat vieraat tykätä kummituksista, sillä jokainen kummitus pääsi päiviltään makeissa suissa.

Tein minä ystävien kanssa muutakin suuhunpantavaa arvovaltaisten vieraittemme vatsantäytteeksi:


Tarjolla oli nakkipiiloja, kalakukkosia, suolakurkkuja kera tomaattikompotin, hedelmävartaita, korvapuusteja sekä vaniljavaahtoa marjojen seurana. Palanpainikkeeksi tarjoilimme vattumehua, kahvia ja teetä. Päälle vielä muutama kompiainen. Kyllä noilla eväillä yksi kokous saatiin nuijittua.

Terveisin 
Vanha rouva, joukon jatke