28.8.2016

Viikon ainoa

Olen viettänyt viikon ainoan lepopäivän visusti pihamaalla.

Auringon paisteessa tuli melkein hiki, kun työntelin kottikärryllä kivia pisteestä A pisteeseen B. Naapurin rouva katseli touhuani huvittuneena - mutta ei tuonkaan touhussa kovin enempää järkeä ollut. Hän nimittäin irotti vanhoja pihalaattoja paikasta A ja paukutteli niitä paikkaan B.

Että yhtä järkeviä akkoja on kummallakin puolella rajaa. Minun järkevyyteni saat nähdäksesi, kunhan ensin hommaan jostain vielä muutaman kuorman kivenmurikoita.

Hyödyllisintä tämän päivän puuhissani lienee sipulinvarsien ja persiljan kerääminen kasvimaalta. Vanha herra ne sitten pilppusi, pesi, kuivasi ja pussitti pakkaseen. Siinä vaiheessa minä sommittelin Naapurin rouvan kanssa savupönttöä uusvanhoille pihalaatoille... Muuten, tuossa sipulisilpun päällä makoilee tämän tontin ihkaensimmäinen päärynä! Se oli tipahtanut maahan kesämyrskyn ravistelemana. Toivottavasti sen 12 kaveria pysyvät Olga-puussa kiinni, jotta kerkiävät kypsyä edes hieman enemmän. Tämä tipahtanut oli vielä kivikova ja kammottavan makuinen.


Tein kesäisen salaatin oman kasviskoppini tomaateista, kesäkurpitsasta ja basilikasta. Fetajuusto sai taittaa nälän. Lorautin salaatin päälle suoraan italialaiselta maatilalta ystäväni matkassa tullutta oliiviöljyä ja ripottelin perään suolaa, sokeria ja mustapippuria. Raikasta.


Auringon laskiessa pihakuusten taakse alkoi olla niin kylmänviileää, että oli paras tulla sisähommiin. Kiikuttelin muutama aika sitten vanhain tavarain kaupasta löytämääni vaakaa kammarista toiseen ja asettelin jos johonkin pöydännurkkaan. Lopulta vaaka löysi paikkansa puusepänarkun päältä. Punnittavaksi panin helminauhani ja riipukseni. Ne eivät ole pelkkiä koristuksia, sillä tarvitsin niitä kipeästi viime viikon työkeikalla...

Tällä minun alallani on haastetta kerrakseen, kun päivällä pitää esittää vakavasti otettavaa virkanaista, illalla johdattaa asiakkaita pitkin kujia ja kartanoita kummitusjahdissa ja seuraavana päivänä heittää viidentoista tunnin työrupeama roudarina, pitoemäntänä, somistajana, stailaajana ja tarjoilijana - aidossa kasarihengessä.


Ammattini etuihin kuuluvat ehdottomasti ihanat, nuoret työtoverit, mielikuvitukselliset teematapahtumat ja toinen toistaan mielenkiintoisemmat viihdetaiteilijat, joiden työtä saan seurata aitiopaikalta. Kuten nyt tämä kasarikauteni idoli Eini - äärettömän upea, karismaattinen ja kaunisääninen Nainen isolla ännällä.

Nyt tämä lähtee relaamaan töllön eteen. Moikka.

Vanha rouva

25.8.2016

Pikku lomanen

Viikon loma on takanapäin. Kaksi päivää poimin marjoja ja lopun ajan lietsusin kylillä. Olisin lietsunnut kauemminkin, mutta pomo sähkötti "Olet korvaamaton, tule takaisin!", joten minähän tulin ja aloitin työt ennen aikojani... Paljon kuitenkin viikossakin kerkiää, kun on funtsaillut liitoreittinsä jetsulleen.


Ensiksi lensin Helsinkiin. Koko kaupunki oli kääritynyt josjonkinmoisiin vaatteisiin. Eino Leinon ilmekään ei värähtänyt, vaikka ympäristön puut olivat saaneet kumman pilkkutaudin. Ateneumissa oli pyykit ripustettu liehumaan koko ala-aulan leveydeltä.


Ateneumissa vietin rauhallisen tuokion maailman rakkaimman ystäväni kanssa. Kertasimme tutut maalaukset ja löysimme muutaman uuden tuttavuuden.

Olenko muuten kertonut, että olen saattanut ystäväni ja hänen miehensä yhteen? Opiskeluaikoina nuo kaksi kiertelivät ja kaartelivat toisiaan kuin kissa kuumaa puuroa, mutta mitään valmista ei tuntunut syntyvän. Niin minä sitten yhtenä vappuna annoin aika suorasanaisesti kummankin osapuolen ymmärtää, että olis paree alkaa styylata oikein kunnolla... siitä on kulunut yli kolmekymmentä vuotta ja vielä nuo näkyvät styylaavan ;)

Helsingistä huruuttelin junalla Hämeenlinnaan. Viime vuonna kävin 1700-luvun markkinoilla Isossakyrössä (KLIK) ja tänä vuonna pääsin Hämeenlinnan keskiaikaisille markkinoille. Sanon vaan, että olipahan mukava juttu:


Vanha herra vei minut Vanajan linnaan. Siellä me pötköttelimme ja illastimme oikein herroiksi ja rouviksi. Seuraavana päivänä menimme markkinoille:


Nähtävää ja maisteltavaa oli paljouteen asti. Hauskinta oli pyöveli, joka oli kovin surullinen. Nykyajan työaikalait kun kieltävät häneltä virantoimituksen viikonloppuisin. Voi surkeus miesparkaa.


Osallistuimme linnassa draamaopastukseen "Kaiken maailman väkeä". Oli mukava uppotua keskiaikaisten ihmisten iloihin, suruihin ja pikkukujeisiin. Aivan ihana juttu.


Nykyihmisten kujeisiin pääsimme tutustumaan Tampereen sukulaisissa. Lapset olivat kasvaneet, näsäviisastuneet ja sulostuneet entisestään. Tarjoilut olivat värikkäät sekä maistuvaiset ja yksi siskon miniäehdokaskin tuli testattua ja hyväksi havaittua.


Yöksi menimme mieluisaan paikkaan - entisen emäntäkouluni maille perustettuun kartanohotelliin. 


Tein oitis tupatarkastuksen: samat polut, samat puut, samat navetat ja tallit, missä aikoinani opettelin lypsämistä, traktorin peruuttamista, lastenhoitoa, leipomista, kankaankutomista ja monta muuta tuikitarpellista emännänavua. Kaikista opeista on ollut hupia ja hyötyä, ehdottomasti.


Koulun pihapiiriin on perustettu perinnepiha perennoineen ja yrttimaineen. Kovin kaunis on pikkuinen mökki, joka on täynnä pelakuita, punaisia, valkoisia, vaaleanpunaisia. 

Sitten olikin aika palata takaisin kotio. Mutta lomaseni kruunasi vielä yksi pysähdys - piipahdimme pikipäiten ihanaisen Intsun luokse kahville. 


Viikko oli täynnä uutta ja vanhaa, sinistä ja lainattua.
Täydellinen pikku lomanen.

Vanha rouva

8.8.2016

Perhosen keveys

Keveä perhonen liihotteli ympärilläni, kun sunnuntai-iltana istuin kasvimaan reunassa.

Annoin ajan kulua. Katselin ja kuuntelin. Haistelin ja maistelin.

Puutarha on kukkeimmillaan. Pensaat notkuvat marjoja, pelto antaa pottuja ja kasvilavat aarteita.

Ihastelin kasvien muotoja, värejä ja moninaisia kasvutapoja.

Pottu kätketään maahan ja pimeyden turvin se pyöristyy omia aikojaan. Helakanvihreä salaatti kihartuu kerälle. Tomaatti vihertää ja punertaa. Papu ihastuttaa läpikuultavilla lehdillään. Korianteri levittää tuoksuaan. Krassi ryömii ja kiipeilee.


   

  

Kukkamailla on menossa kiihkeä kukinta. Osa kukista tekee jo siemeniä, osa keimailee tuulessa ja osa vasta aloittelee ilahduttamistaan. Perennoja on jaettu ja siirretty, osaa odottaa sama käsittely vasta keväällä. Katso kauneutta!

 

 


Muistan kehäkukat jo lapsuudestani, kun mummun kanssa keräsimme kehäkukkien siemenet talteen. Kuunsirpeiksi mummu siemeniä nimitti. Ne pantiin visusti talteen ruskeaan paperipussiin odottamaan seuraavaa kesää. 


Sain malvan siemeniä Vanhan herran ystävältä. Kaksi vuotta malva on tuumailleet omiaan, mutta tänä kesänä se riehaantui isoksi pehkoksi, joka kurkottelee taivaille ja melkein peittoaa nauhukset pituudessa ja koreilussa. 


Iltasella on aika rauhoittua ja kiittää lahjaksi saadusta päivästä.
Minua on siunattu muutamalla ihmisellä, jotka ovat kulkeneet rinnallani monta vuosikymmentä. 
Heitä ajattelen lämmöllä ja kiitollisuudella. 

Vanha rouva

1.8.2016

Pakastimen täystyhjennys

Pakastin piti saada tyhjäksi uuden sadon herkkuja varten. Niin minä urakoin kaksi suolaista piirakkaa ja yhden makean kakun.

Ensimmäiseksi tein suppilovahveropiirakan. Paistelin siihen sipulia ja suppiloita. Perään heitin timjamia, pikkuisen mustapippuria ja juustoraastetta. Päälle kaadoin ranskankermaa kera parin munan. Ai niin, pohjana käytän aina MPPP (= Mylly Paras Pyöreä Piirakkapohja) suolaiseen leivontaan, se kun ei tartu eikä sen kanssa tarvitse puljata, sen kun sulatat ja kaulitset sopivaksi. Paistoin puolisen tuntia, ässehdytin liinan alla ja leikkasin tarjolle. Sinne meni!


Pyöräytin myös kinkkupiirakan, jonka sekaan upotin pilkottua pekonia, aurinkokuivattuja tomaatteja sekä pussinpohjallisen pakastettua juustoraastetta. Sitomiseen käytin mustapippurilla maustettua ranskankermaa kera parin munan.


Kummankin piirakan kytipoikana oli oman maan satoa: vihreää salaattia, kesäkurpitsaa, tomaatteja, kurkkua ja yrttejä kera sitruunamehun.

 

Pakastimessa oli piilossa vielä yksi purnukka soseutettua mansikkaa. Siinähän minulla oli oiva lisä sunnuntain kakkuun. Lisäksi tarvitsi vain leipoa kanelilla maustettu kakkupohja ja käydä kaupassa hakemassa rahkaa ja kermaa. Tomusokeria, vaniljasokeria ja liivatteita löytyi kotoa.


Kakun sisällä on normaali mansikkahyydykekakku, joka sai tekeytyä jääkaapissa yön yli. Aamusella irrottelin kakun vuoasta ja reunustelin sen savoijardi-kekseillä. Keskustan täytin tuorella mansikoilla ja mustikoilla.


Kaikki kelpasi omille ja vieraille!

Vanha rouva, joka nyt lähtee paistattelemaan päivää