30.12.2015

Värillä ei väliä, kunhan on punainen!

Sisko ja Vanha herra tekivät minulle konnuuden joulun alla. 
Oikein PUNAISEN konnuuden.


Olisiko konnuus ollut PUNAINEN amaryllis?
Ei ollut, sillä haluan itse valita joulukukkani.


Olisiko konnuus ollut korillinen PUNAISTA lankaa?
Ei ollut, sillä mitä sisko ja mies muka langoista ymmärtävät?


Olisiko konnuus ollut pussilakanasetti PUNAISESTA flanellista?
Ei ollut, sillä shoppailimme uudet petivaatteet yhdessä Vanhan herran kanssa.


Olisiko konnuus ollut PUNAISTEN keittiövärkkien kokoelma?
Ei ollut, sillä toisen purkin sain Nuorelta rouvalta ja toisen kapustoineen ystävättäreltä.


Olisiko konnuus ollut PUNAINEN kahvinkeitin?
Ei ollut, sillä sen toi joulupukki pari joulua sitten.


Olisiko konnuus ollut PUNAINEN eteisen matto?
Ei ollut, sillä sen kudotutin vuosi sitten jouluksi paikallisella matonkutojalla.


Olisiko konnuus ollut PUNAINEN oloasu legginseineen ja tunikoineen?
Ei ollut, sillä asun tilasin itse Ruotsista asti.


Olisko konnuus ollut PUNAINEN olkalaukku?
Ei ollut, sillä hankin nahkalaukun monta vuotta sitten työlaukukseni.


Olisiko konnuus ollut PUNAISET lapikkaat?
Ei ollut, sillä valitsin huopatossut pari vuotta sitten mustien, valkeiden ja vihreiden joukosta.

NO MIKÄ HIIVATTI SE KONNUUS SITTEN OLI???


Tuntomerkit:

PUNAINEN, 
SYLIIN SOPIVA ja 
HILJAISESTI HURISEVA...


Konnuus oli tämä peli, jolla nyt toivotan sinulle 
HYVÄÄ UUTTA VUOTTA!


Lahjasta PUNASTUNUT

Vanha rouva

28.12.2015

Hopean hohdetta


Joulunalusviikolla löysin markkinoilta ihastuttavan kaarnakuusen. Taitava tekijä oli sommitellut sen aidosta männynkaarnasta: kerännyt kaarnat metsästä, kuivattanut ne saunanlauteilla, rakentanut pajusta ja kanaverkosta korkean kartion, liimannut kaarnat kartioon ja lopuksi suhuttanut kaarnakuusen himmeän valkeaksi. Puulla on korkeutta kunnioitettavat 95 cm. Rakastuin puuhun suinpäin ja olisin maksanut siitä vaikka maltaita - selvisin kuitenkin selvällä rahalla.

Kaarnapuun ujon kauneuden vastapainoksi asettelin pöydänpäähän blingbligiä: kristallimaljoja täynnä namusia, hopenhohtoisia lasipalloja ja kimeltäviä kynttiläastioita.


Keittiön kaapinpäälle pääsivät Vanhan herran tinapytyt ja mummuni hopeanekka. Mukana on myös kanelitankoja maitopurkillinen ja kolme vuosikertatonttua. Mustan tonttumuorin sain kauan sitten siskonpojalta ja kaksi muuta lähtivät mukaani Riiasta muinaisina aikoina.

Kammarin kirjoituspöydän tyhjensin joulun kunniaksi kirjapinoista ja työpapereista. Viime vuonna rustaamani mustavalkeat tähdet ripustin kattolamppuun ja rakkaan ystävän kiikuttama puurokulho sai tylliin käärittyjä joulukukkasia hoivattavakseen. Joulupallot, kultalangasta kauan sitten virkatut, pyörähtivät pöydän päälle kuin itsestään.


Joululahjoja varten ompelin alkusyksystä paketteja - en kuitenkaan kankaasta, vaan tapetista. Koristelin paketit paperikukkasin.

Taannoisella valotalokurssilla leikkelin minkkiverkosta sydämiä ja upotin ne pellavakuituliemeen. Kauniita niistä tuli, varsinkin kun ripustin ne ikkunanpieleen yksinkertaisella pellavanarulla.

Joulutarjoiluiksi tein tuttua ja turvallista (lettipullaa ja pipareita) sekä uutta ja ennenkokematonta (pähkinäisiä suklaapipareita ja uuniomenakakkua ilman kakkua).

Sain sisareni joulunalusviikolla kylään. Sisko ja Vanha herra olivat yhteistuumin juonineet pääni menoksi konnuuden. Se ei ole hopeanhohtoinen, vaan PUNAINEN. Paljastan sen tuota pikaa...

Vanha rouva, syvästi kiitollinen

22.12.2015

Joulurauhaa


Taannoisella Marokon matkalla virkkaamani pumpulikuuset valmistuivat parahultaan jouluksi. Ompelin kaksi kuusta yhteen, täytin vanulla ja neuloin mustan samettinauhan killukkeeksi. Siinä ne nyt roikkuvat keittiön kaapinnupeissa.

Löysin kirpparilta muutamalla sentillä ohuesta pumpulilangasta virkatun kauluksen ja villalangasta tehtyä leveää pitsiä. Tein kauluksesta joulukranssin: kovetin kauluksen sokerivedellä ja sitaisin rusetin villapitsistä. Kaksi pikkuruista suklaamuottia kera kultakeskustan ja helmien pääsivät koristamaan rusettia. Alustaksi liimasin ikealaisen metallilautasen, jonka suhutin mustaksi. Aika söpö ja sopivan romanttinen eteisen seinälle.


Näiden joulukoristusten myötä toivotan sinulle 

HYVÄÄ JOULUA!

Vanha rouva

13.12.2015

Tuolta ne tuli ja tonne ne meni


Kävimme Vanhan herran kanssa ihmettelemässä pusikoissa vellovaa merivettä. Ei ole miesmuistiin kuulemma vesi ollut joulukuussa näin korkealla. Ai ei vai? Miehen perustellessa väitettään  minä hoksasin rantavedessä kummallisia viiruja:


Ihan kuin joku olisi virkannut hyhmään koristeketjuja. 
Aikani ketjusilmukoita kummastelin ja käännyin sitten ympäri. Ja kas, virkkaaja paljastui: 


Kokonainen sorsaheimo oli ottanut räpylät alleen ja lätkytellyt niemen yli, 
kun eivät ilmeisesti viitsineet sitä uiden kiertää:


Kohta typykät pääsevät luistelemaan, sillä meillä on pakkasta kymmenen astetta!

Vanha rouva


7.12.2015

Isän- ja äidinmaallinen


Itsenäisyyspäivänä revin neuvostoaikaisen lyhennesanakirjan kappaleiksi. Kierittelin kirjan alkusivuista tötteröitä ja liimasin ne pyöreälle pahville. Keskelle mallasin jos jonkinlaista joulupalloa ja paperiruusuketta, mutta pisimmän korren veti kirpparilta hamstraamani metallivati kera kahden paperikukkasen. Sossulyhennekranssi pääsi olohuoneen seinälle.  


Lyhenteitä sen kun piisasi ja niin minä rullailin lisää tötteröitä katsellessani linnan juhlia. Nyt liimasin tötteröt soikella aluspahville ja jätin keskustan aika avonaiseksi. Lyhenteiden keskelle mallasin uuden soikean pahvin. Päällystin pahvin pellavaliinalla. Toiseen reunaan värkkäsin paperikukkasia ja toiseen reunaan...

... jemmastani löytyi anoppivainaan taikinapyöriä kaksin kappalein. Niiden seuraan pääsi anopin maustemittana käyttämä palkintolusikka sekä pikkuinen konvehtimuotti. Paras koriste on kuitenkin talomme porstuan alta remontissa löytynyt kardemummapurnukka.


Tämä leivontakranssi pääsi itseoikeutetusti keittiön kaapin päälle.


Suurkiitos niille naisille ja miehille, joiden ansiosta voin omassa kodissani, omassa maassani ja omassa rauhassani tehdä menneiden aikojen aarteista nykypäivän iloja.

Vanha rouva, isän- ja äidinmaallinen

PS. Venäjän kielellä isänmaa on äidinmaa!