27.7.2015

Pääsoppaa


Vietin nimipäivää viime viikolla ja jo edeltävänä aamuna oli täysi juhlarumba päällä. Kun sain silmäni auki, näin Vanhan herran ähräävän kartanolla nimipäivälahjani kimpussa:


Yritin kainosti ehdottaa, että yhdeksänkiloisen lohen vetäminen fileiksi olisi huomattavasti helpompaa kunnon kokkiveitsellä ja kunnon pöydällä, mutta mitä sitä akkainviikolla akkaansa kuuntelemaan:


Mies sai kuin saikin lohen kahdeksi komeaksi fileeksi. Pesi, paloitteli ja pakkasi pakkaseen. Minulle se jätti pään ja ruodon ja komensi tekemään juhlapäiväksi pääsoppaa:


Paloittelin ruodon. Poistin kituset päästä. Huuhtelin. Laitoin kylmään veteen ja aloin keitellä miedolla lämmöllä. Kuorin vaahdon reikäkauhalla pois.


Lisäsin sipulia, tilliä, lipstikkaa, pippureita. Keitin kypsäksi. Vein kattilan päineen ja ruotoineen yöksi kylmään jäähtymään.

Nimppariaamuna nostelin ruodot, pääluut ja mausteet pois kattilasta ja jätin punaiset lihat liemeen. Keittelin perunalohkot eri kattilassa ja lisäsin kypsinä kalakattilaan yhdessä voikimpaleen ja kerman kanssa. Lämmitin, maistelin ja lisäsin suolaa.


Alkupalana tarjoilin tomaattibasilikasalaattia. Tuoretomaattien keskelle kökkäsin marinoituja venäläisiä kirsikkatomaatteja, nam. Pääruoaksi nostin pääsoppakattilan pöytään. Pian kattila oli tyhjä. Yhdeksän kiloa painavan lohen ruoto ja pää riittävät parahultaan kahden hengen pääsoppaan.

Jälkiruokana oli kirsikoilla koristeltua raparperikakkua. 


Että tämmöinen nimpparilahja ja -tarjoilu.

Vanha rouva

26.7.2015

Vanhan herran harras toive

Tänä vuonna pionit ovat ilahduttaneet meitä jo kolme viikkoa - kiitos viileän ja pilvisen sään.


Kun 1920-luvun puutarhaamme alettiin uudistaa, Vanhalla herralla oli yksi ainoa harras toive: Saanhan minä pioneja? Hän muistaa lapsuudestaan saunan ikkunan alla kukkineen valtavan pionipenkin, jonka punaiset ja valkoiset kukat nuokkuivat raskaina melkein maahan asti.

Isonjaon myllerryksessä talon perilliset veivät kotitontilta marjapensaista lähtien kaiken irti lähtevän - mukaan lukien pionit - eikä talon lunastaneelle sukuhaaralle jäänyt muuta kuin koivu- ja pihlajavanhuksia ja yksi mammuttikuusi. Surullista sukutarinaa.

Halusin ilahduttaa miestä ja aloin hommata pionivauvoja. Moukan tuurillani tulin istuttaneeksi ne ilmeisesti oikein, sillä heti ensimmäisenä vuonna ne alkoivat kukkia (paitsi yksi keltainen jukuripää, joka vielä neljäntenäkin vuonna miettii elämäntehtävänsä syvintä olemusta eikä suostu kasvattamaan muuta kuin ison lehtipuskan).


  

 


Minä en tiedä, ketä nämä pionit ovat tieteelliseltä nimeltään. Kukkia? Kauniita kukkia? 

Vanha rouva kera ihastuksesta huokailevan herransa

23.7.2015

Kossia herroille



Tämmöisen kossin Vanha herra toi eilen ehtoolla verkoilta kotikartanolle. Painoa kossilla oli neljä kiloa.

Kalalauta kehiin ja fileveitsi sekä kalapiikki esiin. Kala kahtia ja palasiksi.

Nakkasin pään ja ruodon nurmikolla. Tarkoiteuksenani oli pestä ruoto päineen ja keittää siitä kalapotut.

Mutta kossilla oli toinenkin ottaja:


 

Ennen kuin kerkisin kissaa sanoa, oli tomera siilipoika saaliin kimpussa. Mistä se ilmestyi? Koko kesänä ei siiliä ole näkynyt kartanolla ja nyt se lampsi rohkeasti kossin luokse. Asettui oikein makaamaan ruodon päälle, jotten vaan menisi herkkua häneltä kaappaamaan. En kaapannut, vaan huvittuneena seurasin sivusta, kun pikkuinen piikkipallo ahmimalla ahmi punaista lohikalaa.

 

Tein lohifileistä medaljonkeja. Pakastin ne vastaisuuden varalle. Häntäpaloista tein lohisoppaa. Muuten soppa on tavallinen kalasoppa (oikeaa voita ja kermaa, nam), mutta ripottelin siihen teelusikallisen kurkumaa. Kipaisin kasvimaalta koristeeksi korianteria, tilliä ja herneenkukan. Olisitpa nähnyt Vanhan herran kauhunsekaisen ilmeen, kun kattilasta paljastui KELTAINEN KALASOPPA!

Että nyt on sitten ruokittu kaikki kalanhimoiset tällä kartanolla.

Vanha rouva


17.7.2015

Pitsiä ja verkkoa

Katso, miten kauniin pitsikauluksen löysin kirpparilta! Joku on sen käsin nyplännyt ja minä sain sen eurolla. Yhdellä eurolla, voitko kuvitella!

Hypistelin kaulusta aikani ja sitten minulla välähti. Se pääsi uuden tunikani kaulukseksi.

Virkkasin tunikan pumpulinauhalangasta taannoisella Lapin reissulla. Tunikasta tuli  muuten ihan passeli, mutta kaula-aukko jäi jotenkin paljaaksi. Ei ole enää!

Tunika on aika pitkä, semmoinen hulmuhelma. Virkkasin tunikan kumpaankin helmaan pitkät kolmiot, jotta sain A-mallin aikaiseksi. Passaa paremmin tämmöiselle punkeromalliselle kuin joka suolen mutkaa nuoleva X-malli ;)


Minulla ei ollut minkäänsortin tunikaohjetta, kunhan virkkasin. Virkkausmallina käytin minulle rakasta kaislaa. Se pitää hyvin mittansa, ei veny eikä vanu.

Nyt sitten vaan rouvastelemaan kylille uudessa tunikassa ja pitsikauluksessa. Pitäisikö sitaista vielä helmet kaulaan?

Vanha rouva

10.7.2015

Mansikankukkia ja kermakakkua

Tässä kesäinen mansikkakakku. Pakkohan sitä oli tehdä, kun torilta löytyivät kesän ensimmäiset kotimaiset mansikat.

Pohjana keksimuru ja hedelmäpiltti ripauksella kanelia.

Täytteeseen vatkasin 4 desiä kermaa, ison purkin mansikkarahkaa ja desin tomusokeria. Sulatin kuumaan sitruunamehuun 6 liotettua liivatelehteä. Kaadoin täytteen kakkupohjalle ja annoin hyytyä jääkaapissa yön yli.

Koristelun kanssa meinasi tulla tenkkapoo. Mutta onneksi hoksasin, että pihamaalla kukkii parhaillaan koristemansikka. Sitä siis kakun päälle herkäksi koristukseksi pesun ja kuivauksen jälkeen.

Kakusta tuli oikein raikas, kiitos sitruunan.

Vanha rouva


2.7.2015

Komea porsas

Heinäkuun ensimmäisen päivän iltana istuin omassa rauhassani puutarhassa ja luin akkainlehteä. Portilta alkoi kuulua rallatusta. Vanha herra lompsi rannasta kotikartanolle mahdoton pyrstö kainalon alta lerpottaen:

 

Kasikymppisiin verkkoihin oli jäänyt nokkastaan kiinni aito ja oikea PORSAS. Sillä nimellä rantojemme kalamiehet kutsuvat punalihaista ja kirkassuomuista lohenjötikkää. Tämä tapaus painoi 14,68 kg.

Perkasimme, pesimme ja paloittelimme. Kaksi ystävää, yksi naapuri ja appiukko saivat omat palansa. Osan Suuri kalastajani suolasi graaviloheksi, osasta keitin tänään lohipotut ja loput veistelin lohimedaljongeiksi pakkaseen.

Vanha rouva,
jonka jalka pääsi toimittamaan mittatikun virkaa