31.7.2014

Maailman ihanin polkupyörä ja muuta värikästä

 

Tervehdys ukonilman alta! Välistä sataa niin maan perusteellisesti, että kukkaset makaavat pitkin maata ja ruusupuskat kellivät apposen selällään. Seuraavassa hetkessä aurinko helottaa niin polttavasti, että vaatekerrat vähenevät vänemistään - aletaan kohta kolkutella säädyllisyyden rajoja ;)

Pikkuihminen on hoidattanut itseään meillä tämän viikon. Me olemme kalastaneet ja grillanneet:

 

Välillä olemme tehneet katsastusretkiä Naapurinrouvan portinpieleen, sillä siellä on maailman ihanin polkupyörä:


Satupyörä antoi meille kimmokkeen opetella värien nimiä:

 


Kuinka monta väriä sinä hoksaat kuvissa? Entä minkä värinen on omenakeikauskakku? Sen verran helpotan lasku-urakkaasi, että kakku on kuulemma ruskettuneen Nalle Puhin värinen...

Vanha rouva, se vaaleanpunainen

30.7.2014

Merellinen aarre

Piti oikein tällätä itsensä keskelle rantaruovikkoa ja otattaan kuva. Jotta Kososka näkee, että tupsukoita meillä piisaa.

Lähdin kahlaamaan kaislikoon summamutikassa. Olin tuuskahtaa pyllylleni, kun jalka otti kiinni johonkin. Manausten kera kumarruin tutkimaan pahuksen ansaa ja kas! Minä löysin aarteen!

Läähätin ja puuskutin kolmenkymmenen asteen helteessä, paarmalauma kimpussani ja kaislanvarsia saappaissani (ja vähän jossain muuallakin). Mutta sain kuin sainkin aarteeni ruovikon reunaan odottamaan kotiinkuljetusta.

Vanha herra manasi niin maan penteleesti, kun joutui hakemaan kotoa vesikärryt ruovikon laitaan ja pukkaamaan aarteen kotikartanolle. Siihen paikkaan se sai kaivaa esiin vasaran ja pitkiä nauloja, jotta suuri visioni saatiin heti toteutettua. Minähän en odottele, kun inspiraatio iskee!

 

Katso nyt Kososka, mitä minä löysin sinun ansiostasi: kaksi metrin mittaista leveää ja paksua lankkua, meriveden kauniiksi hiomia, vanhojen naulojen lävistämiä. Lisäksi löysin kaksi parrunpätkäsysteemiä, joista oli oiva asentaa lankuille jalat.

A vot, visioni oli tuossa tuokiossa valmis! Se kannettiin rauniopuutarhani laidalle pari vuotta sitten tehdyn penkin kaveriksi. Ta-daa!

 

Aarrepöydän päälle nostin niinikään rantaruovikosta löytämäni rautapänikän. Se sai sisäänsä rantavehnäkimpun. Pari verkkopalloa sopii myös meriasetelmaani. 


Voi että minä niin tykkään tästä! Kiitos Koso-täti!

Vanha rouva

24.7.2014

Onnea meille kaikille sadoilletuhansille naisille!


Kaikkitietävä Wikipedia kertoo seuraavaa: Naistenviikko on seitsemän päivän ajanjakso 18.–24. heinäkuuta, jolloin almanakassa on vain naisten nimiä. Silloin juhlitaan Riikkaa, Saaraa, Markettaa, Johannaa, Leenaa, Oilia, Kristiinaa ja Tiinaa monine muunnoksineen. Kaikkiaan naistenviikolla on almanakassa 32 nimeä, ja silloin viettää nimipäiväänsä liki 630 000 naista. 


Nimipäiväni kunniaksi leivoin vaniljaisen mustikkakakun. Alkuperäinen resepti löytyy Kinuskikissan uusimmasta kakkukirjasta. Tässä minun versioni:

Pohja: Murustele 250 g vaniljatäytekeksejä. Lisää 75 g voita sulatettuna. Painele seos 24 cm irtopohjavuokaan.

Täyte: Liota 6 liivatetta kylmässä vedessä 10 min. Vatkaa 4 dl kermaa vaahdoksi. Lisää vaahtoon 750 g vaniljavanukasta, pari teelusikallista raastettua sitruunankuorta ja 1/2 dl sokeria. Sulata liivatteet tilkkaseen kuumaa kermaa. Lisää liivate ohuena nauhana koko ajan sekoittaen täytteeseen. Lisää lopuksi 5 dl pensasmustikoita. Kaada seos pohjan päälle. Peitä ja vie kylmään ässehtymään yöksi. Irrota kakku vuoasta ja koristele. Minä käytin pari desiä pensasmustikoita, oman maan mintunlehtiä sekä pikkuorvokin kukkasia.


Kyllä tätä kelpasi syödä rakkaitten ihmisten ympäröimänä. Armas Pikkuihminen vaan tuppasi viihtymään enemmän vilvoittavien vetten äärellä kuin ottomummunsa kainalossa:


Helteisen illan toivotuksin 
Vanha rouva, uusien muumisaksien onnellinen omistaja

22.7.2014

Mummutautia ja ruusauksia

 

Lämpömittari läähättää onnesta, kun elohopea on kohonnut 30 plusasteeseen! Minä lämmittelen varastoon - talvella lämpömittari voi itkeä surusta, kun elohopea laskee 30 miinusasteeseen.

Istun varjossa ja virkkaan. Jostain syystä saapassukan kutominen ei nyt juuri houkuta. Olen saanut aikaiseksi kaksi päällistä pötkötyynyihini. Ympyrällä koristeltu päällinen on paksua pellavaa. Palasista koottu päällinen on keskipaksua puuvillaa. Takimmainen tyyny on ohutta puuvillaa ja sen virkkasin talvilomalla Thaimaan auringon alla.


Aikani kun väkersin, sain aikaiseksi pöytäliinankin ohuesta pellavasta. Liinan valmistuminen oli semmoinen työvoitto, että piti oikein ruusata pöydänkulma nätiksi krumeluurilla peilillä, hopeisella perintönekalla ja jasmiininkukkasilla. Vanha herra tuumasi ruusaukseni nähdessään, että VOI KAMALA - SUHUN ON ISKENYT MUMMUTAUTI!


Helteisin terveisin 
Vanha rouva

10.7.2014

Elämä on vaaleanpunainen hattara

Lähdin aamusella pakolliselle puutarhakierrokselle. Pitäähän sitä tiluksensa tarkastaa, jos vaikka joku kukka olisi yön aikana äitynyt ihmeitä tekemään.

 

Paukkupuutarhassa oli meneillään riehakas vaihe. Juhannusruusu on melkein vallannut haaveilutoolini. Punainen ruusu rönöttää mielensä mukaan ja melkein estää tarkastuskäyntini piikeillään.

Mummun vaaleanpunainen akileija on päättänyt kunnostautua viimevuotisen laiskottelun jälkeen. Toivottavasti se levittää itsensä laajalle ja leveälle.

 

Näin pari vuotta sitten rannassa akileijan lehtiä (meilläpäin joillakuilla on tapana kipata puutarhajätteensä rantapöheikköön, joten merenrannasta löytyy josjonkinsorttisia perennoja, pensaita sun muita puutarhakarkulaisia). Siltä seisomalta juoksin hakemaan lapiota ja kaivamaan akileijaa pois luonnosta, paikasta mihin se ei kuulu. Kiikutin taimet puutarhaani ja istutin mummun akileijojen jatkoksi.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Akileijasta ei kasvanut akileija, vaan parin vuoden tuumailun jälkeen kasvi päätti näyttää minulle hattaransa:

 

Kasvi on lehtoängelmä. Tänä kesänä se on kasvanut melkein kaksimetriseksi, tuuheaksi puskaksi, jonka latvassa keimailee vaaleanpunaisia hattaroita.



Elämä, varsinkin tämän puutarhurin elämä, on tänään pelkkää vaaleanpunaista hattaraa!

Vanha rouva