31.10.2012

Kierrätettyä roskataidetta

Sydämellisiä terveisiä Perämeren rannalta näin lokakuun viime tunteina suoraan minulta suoraan sinulle.
 
 
Lakaisin aamulla höytyväisiä lumia terassilta. Huiskin liikoja lumihattaroita kellokanervatötteröistäni. Vaaleanpunaisia kukkasia varisi pitkin terassia. Suutuspäissäni raksin kummankin tötterön paljaaksi puolukanvarvuista ja kanervista sekä hopeanharmaista amppelikukista, jotka olin jo kertaalleen uudelleensijoittanut kompostikehikoistani tötteröihini roikkumaan.
 
Ahaa-elämyshän se sitten iski kasviroskia kompostiin kantaessani. Tekisin roskataidetta loska-aikaan. Tuumasta toimeen. Väänsin kranssikehikon rautalangasta. Päällystin kehikon kanervilla. Koristelin hopeanhohtoisella spiraalilangalla. Rustasin kranssiin vielä rikkimenneen valosarjan peltikoristeet. Nyt roskakranssi koristaa puuliiterin ovea:
 
 
Hopeanhohtoiset amppelikukat kieputin rautalangalla vanhan pajukranssin ympärille. Pajukranssi on monta vuotta koristanut pihapiiriä jos jonkinlaisella virityksellä koristettuna. Nyt näin:
 
 
 
Kranssin jalona tarkoituksena on kätkeä ruma pistorasia, joka tököttää pääoven vieressä keskellä seinää semmoisella korkeudella, että siihen takuulla kiinnittää huomiota (ja hakkaa takaraivoaan saunan jälkeen puusohvalla vilvoitellessaan). Ainakin nainen. Sähkäri ei ollut nainen, valitettavasti. Tökin siis hopeanhohtoisella mikä-lie-kukalla päällystämääni pajukranssiin muutaman jäkäläisen kuusenoksan ja paperinarurusetin. Eihän pistä silmään pistorasia, eihän? 
 
Moisesta roskataiteilusta elähtyneenä kävelin merenrantaan. Ja voi, lisää roskia!!! Mitä kummaa taiteilisin rantaruovikosta?
 
 
Vanha  herra saattaa kyllä sanoa muutaman valitun sanasen, jos joutuu niittämään kaislikkoa. Paras kai itse ottaa sakset matkaan ja lähteä roskasavottaan. Taidan ottaa termospullollisen kahvia ja puolikkaan banaanikakkua evääksi, sillä maisemaa taivastellessa saattaa tulla nälkä:
 
 
Kierrätysterveisin Vanha rouva, roskataiteilijatar

 

18.10.2012

Jätä minut rauhaan

Tässä se nyt on - minun ihkaensimmäinen paperinarutyöni!

Kävin käsityöliikkeessä muuten vaan noolaamassa, kun silmiini osui paperinarusta kudottu pöytäliina. Ostaa hurautuin vyyhdin paksua ja vyyhdin ohutta paperinarua.

Tuumasta  toimeen. Kerin narut kerälle Ottokatin suureksi riemuksi. Tartuin puikkoihin numero 7 ja aloin kutoa. Pitkä ja kapea piti liinastani tulla, mutta kutomistyön tiimelllyksessä naru ja puikot päättivät toisin. Liinasta tuli tasapaksu neliö.

Mihin semmoisen neliön muka voi sopuisasti asetella? Ei mihinkään, joten jatkoin työtä. Tällä kertaa viitosen virkkuukoukulla ja sillä ohuemmalla narulla. Neliön reunoihin syntyi viisi kerrosta ketjusilmukkakaaria. Ja lankakerät hupenivat olemattomiin Oton suureksi suruksi.

 
Litistin liinan höyrysilitysraudalla. Kuljettelin liinaa kammarista toiseen, ruokapöydältä piirongin kautta tv-tasolle. Liina kuitenkin päätti toisin. Se asettautui makuukammarin pirtinpöydälle eikä hievahtanut sieltä enää minnekään. Huusi vaan makuuasennostaan minulle: "Tässä minun on hyvä olla. Katsoa saat muttet koskea. Jätä minut rauhaan ja mene pois!"
 
Edes Otto ei uskalla käpälöidä liinanreunaa.
 
Vanha rouva

2.10.2012

Koivuniemenherraa kaksittain

  

Taivuttelin joutessani koivunoksia. Toisesta nipusta tuli sydän alahuonerakennuksen oveen. Toisesta nipusta tuli pötikkä kera kiemuran kanervalla ja puolukanvarvuilla täyttämääni tötteröön.

Pitäisiköhön noita koristella jotenkin?

Vanha rouva kyselee