Rakennettua lunta

Helsinkiläinen ystäväni lensi kylään viime viikolla. Rouvan piti saada valokuva "rakennetusta lumesta". Hänelle ei kelvannut pihassani kohoava vuori, jonka olen ihan omin käsin rakentanut taivaan lumesta. Piti kuulemma olla jotain arkkitehtoonisempaa. Pakkasin rouvan autoon, ja sitten köröteltiin satakunta kilometriä pohjoiseen, Kemin kaupunkiin. Jo löytyi arkkitehtoonista näkemystä ja taiteellista visiota ihan lumilinnan verran. Sillä aikaa kun rouva kuvasi rakennettua lunta, minä bongasin ensi talveksi sisustusvinkkejä pihamaalleni. Lumivuori väistyköön!

Tässä pihalle rakennettava piknikpatio. Perämeri kun on parinsadan metrin päässä pihaltamme, niin äkkiäkös puuhakas Vanha herra sahaa merestä minulle muutamat jäälautat, joista voi rakennella kuvan kaltaiset pöydät ja tarjoilutasot.

Tämmöiset jakkaratkin on melkein jo valmiina omasta takaa. Viime kesänä pihastamme kaadettiin kymmenen vanhaa koivua, joten pölleissä on mistä valita. Ja kun kaupungistamme ensi vuoden alussa tulee ihan virallisesti poronhoitoaluetta, niin kai sitä pari porontaljaa porotiloilta liikenee. Kelpaa Vanhan herran takamustaan lämmittää - varsinkin, jos emäntä keittää kuumaa kaakaota kermavaahdon kera.

Sitten kun kuuma kaakao alkaa ramasta oikein rankasti, voi kellahtaa taljojen pehmeään huomaan nokkaunille. Tämän pihapetin ajattelin pystyttää pottumaan tienoille, sillä siinä on tilaa rakentaa kunnonkorkea jääseinä. Tuon jääveistoksen pitää nimittäin olla tarpeeksi korkea, sillä minulle ei kelpaa mikään lyhyenläntä eukkopahanen. Paitsi että kannattaisiko näin tasa-arvon aikakauten tehdä rakkauden jumalattaren sijasta rakkauden jumala??

Hesalaisrouva oli lumilinnaretkeen ilmeisen tyytyväinen. Saaliinaan muutama sata valokuvaa. Minäkin olin tyytyväinen. Saaliinani muutama miljoona ideaa. Saaliikseni katson myös sen hauraan kauneuden, jonka lappeenrantalainen Frostiart Oy ja heidän monikansallinen ammattilaistiiminsä oli jäästä ja lumesta veistänyt.

Lopuksi haluan jakaa kanssasi lumilinnan kauneimman ja hartaimman elämyksen, kappelin.

Vanha rouva

Nappilootan täystuho

Meidän huushollissa ei enää napeilla pelata. Se on loppu nyt, nimittäin ainainen SEN oikean napin etsiminen nappilootasta paidanrintamukseen tai housunkaulukseen. Napit on lajiteltu ja pantu ojennukseen: 

Minulla on nääs ollut semmoinenkin vamma, että hamstraan nappeja. Kerran ostin toijalalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä MUOVIKASSILLISEN sekalaisia nappeja. Joku kyläkauppa oli lopettanut toimintansa ja toimittanut tilpehöörinsä myyntiin. Kirpputoreiltakin on tullut nappi kavereineen ostettua... Entäs sitten ulkomaanmatkoilta tuodut nappikaunottaret?

Nyt päätin kertaheitolla ratkaista napinsäilytysongelman ja tehdä kaunista kotiin. Toki panin jemmaan kaikkein vanhimmat (mummun peruja), kauneimmat (Varsovasta) ja nostalgisimmat (neukkunapit sirppeineen ja vasaroineen) ja muuten vaan ehdottoman ja absoluuttisen tarpeelliset.

Solmin iltapuhteina napeista värillisiä kransseja. Kieputtelin tavallista hitsauslankaa ensiksi kranssinpohjaksi ja sitten aloin koota nappeja ohuella askarteluun tarkoitetulla metallilangalla pohjan ympärille. Halusin peittää napeilla pohjakehikon ympäriinsä, jotta voin ripustaa nappikranssini vaikka ikkunalle tai peilin eteen niin, ettei pohjakranssia näy ollenkaan. Sain aikaiseksi viisi kranssia. Tässä yksityiskohta harmaan ja sinisen sävistä kootusta kaunistuksesta:

Muita värejä ovat musta, ruskea ja vihreä. Vielä kun joku kertoisi, mihin minä lykkään kaikki nämä kranssit! Voisikohan niitä käyttää pannunalusina? Tai lahjomisvälineinä?

Terveisin Vanha rouva