Karhu kartanolla, mur mur

Kolisten tänäaamuna unenpöpperössä postilaatikolle lehteä hakemaan. Porstuaa kohti palatessani minua odotti kummallinen näky. Piti oikein hieraista unihiekkaa silmistä, mutta kyllä se totta oli: terassille oli kömpinyt karhu! Siinä se istua könötti paatipunkan laidalla niin tyyriinä, että. Oli sonnustautunut oikein kanariankeltaiseen mirriin. Sitä minä vaan ihmettelen, miten karhuvaarin takapuoli kestää kiikkerällä punkanreunalla istumisen. Eikös sitä vanhemmiten tarvita kaikenmaailman pehmusteita takaliston alle? Jospa minä veisin sille tyynyn? Tai lampaantaljan? 

   

Tehtäväkseen karhu oli ottanut narsissien vartioimisen. Se oli ilmeisesti kuullut, että talon emännällä on paha tapa limpsoa pihakukkia vaasiin. Karhuvaari on tehty kanaverkosta ja meriheinästä. Taputtelin heinää verkosta muotoilemani luurangon päälle ja kieputtelin sen kiinni kullanvärisellä spiraalilangalla. Silmiksi ja nenänpääksi liimasin ruskeat napit.

Värkkäsin nallen esi-isiä monta vuotta sitten ihan lahjoiksi asti, mutta sitten unohdin nallentekopuuhat tykkänään. Onneksi en kuitenkaan ole vielä liian vanha äidiksi...

Vanha rouva