26.11.2011

Häämatkatamineita


Moikka!

Tilasin kengät, joista olen haaveillut vaivaiset kaksi vuotta ja joihin nyt rouvana oli viimein varaa =) [Ugg-merkkiset harmaat neuletossukat. Vanhan rouvan huom.]

Sen verran tyyriit kengät kuitenkin oli kyseessä, ettei hintsua jäänyt muodissa olevalle tupsu- tai hiippapipolle, kaulaliinalle ja tumpuille. Eikä oikeastaan Tampereelta edes löytynyt oikea sävyä... Niin, eikä tulevan äidin to do -listalle kuulu "opettele kutomaan ennen lasten syntymistä" -tehtävänantoa.

No, Simo ja Sylvi ovat sen verran huolissaan mammansa ylä- ja alapään lämpötilasta (keskivartalon sisälämpötila on kuulema hyvä), että ohjeistivat olemaan rakkaaseen isotätiin yhteydessä ja kysymään, josko hän kutoisi tarvittavat lämmikkeet ennen talvipakkasten tuloa. Heille on myös tärkeää, että mamma näyttäisi uusissa kengissään Tonavan rannalla joulukuun alussa mahdollisimman fiiniltä ison mahansa kanssa, joten tilaukselle voisi olla pieni hoppu... Miten on, isotäti, löytyykö pohjoisesta kenkiin mätsäävää (sopivan harmaata) kudinainesta?

Kyselee ennen niin reipas, nyt hieman vaappuva ankka

 
Sen verran sydäntäriipaiseva oli vielä syntymättömien kummilapsenlasteni vetoomus pari viikkoa sitten, että kutoa hurautin tarvittavat häämatkatamineet. Keskivartalon verhotkoon miten lystää... tai sitten ei

Vanha rouva

20.11.2011

Metsähommissa

Terassillemme on kasvanut metsä. Ensin ilmestyi suuri kuusi. Sitten puuliiteristä kieriskeli paikalle Vanhan herran paatipunkka, johon asettuivat pikkukuusi, puolukka-kataja-kimppu, maksaruohomaljakko, kaksi palloa ja laaja sammalmätäs. Paljun viereen seisahtui vielä kolme sammalruukkua lyhtyämpärin kera.


Suuren kuusen runkona on kanaverkkokartio, jonka selkärangan Vanha herra teki kolmesta rimasta. Kartion painoin tiukasti sinkkiämpäriin, johon laitoin vielä tiiliskiven painoksi. Sitten pistelin kanaverkkoon kuusenoksia alhaalta ylöspäin. Latvasta puuttuu vielä tähti - pitänee ensi viikonloppuna värkätä semmoinen vaikka kanelitangoista.

Pallerojäkäläpalloni istutin risaan emalikattilaan. Toisen pallon kieputin tuulen maahan nakkaamista männynoksista. Paatipunkan etuosan päällystin sammaleella, johon tökötin koristeomenia rautalangalla. Sammalruukkuihin koitan vielä asetella vaikka punasipuleita - jospa oravat ja talitintit eivät välittäisi niiden mausta.

Metsähommani ovat vielä hieman vaiheessa! Odotapas, kun saan kaivettua liiteristä esille vesikelkan ja vanhan potkurin. Ne kun vielä asettelen terassille, niin jo on Vanhalla herra naurussaan piteleminen!

Vanha rouva

12.11.2011

Pyykkinarun virassa


Pitihän se arvata, etten saa ripustaa puolukkakranssia uuteen ulko-oveen, kuten muutama aika sitten suunnittelin. Tulee reikiä... Hei ihan aikuisten oikeasti: kaupunkiasuntomme maalattiin kaksi (2) vuotta sitten enkä ole sen jälkeen saanut ripustaa tauluja seinille, kun tulee reikiä... anna mun kaikki kestää!

Onneksi hoksasin tänään, että tulevan kotimme ulkoseinässä, aivan ulko-oven tietämillä on entivanhanen pyykkinarukahva. Aikani tuherrettua sain aikaiseksi tämmöisen seinävirityksen kahdesta puolukkakranssistani.
 
 
Noinkohan kohta kuulen, että seinään voi tulla hankaumia !?!

Vanha rouva

Tonttu tahtoo rusetin!

Joulu tulla jolkottaa. Tontut sen tietävät. Siinä ne nököttävät piironginreunalla piippalakit ojennuksessa odottamassa.


Idean tonttuihin sain kaivellessani juhlakrääsälootiani. Käsiini osuivat pääsiäispuput, jotka värkkäsin Vanhan isännän rautaesiripun takaa DDR:stä tuomiin munakuppeihin. Samalla periaatteella kudoin pieniä piippalakkeja, joiden nokkaa tuikkasin valkoisen tupsun.

Punaista lankaa jäi vielä kerän verran. Siitä kutoa kilistelin rusetteja, jotka liimasin tiimarikranssiin.

Rusetin värkkääminen on tosi yksinkertaista: kudotaan halutun levyinen ja mittainen suorakaide, joka kietaistaan keskeltä solmuun. Tonttukin sen osaisi! Ilmankos ne parveilevat rusettikranssin alla niin tietäväisinä!

Mitähän kivaa sitä seuraavaksi tekisi - kun se joulu tulla jolkottaa!

Vanha rouva, ihan ilman omaa piippalakkia

10.11.2011

Porkkanakakkua (haukotus)


Taas uusi porkkanakakku. Minkäs teet, kun mieheksi on siunaantunut fakki-idiootti, jonka mielestä vain porkkanakakku on oikea kakku. Joten tehtäväkseni jää, oman mielenterveyteni takia, etsiä aina uusia porkkanakakkureseptejä. Tämän reseptin löysin Kaarina Roinisen kirjasta "Parhaat kotileivonnaiset".

·         150 g voita

·         1 dl fariinisokeria

·         1 dl sokeria

·         3 munaa

·         3,5 dl vehnäjauhoja

·         2 tl leivinjauhetta

·         1 tl kanelia

·         1 dl mantelirouhetta

·         1 dl rusinoita

·         3 dl porkkanaraastetta

·         1 sitruunan raastettu kuori

Voi ja sokerit vatkataan vaahdoksi. Lisätään munat yksitellen hyvin vatkaten. Lisätään keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä porkkana- ja sitruunaraaste. Kakkua paistetaan 175 asteessa uunin alimmalla tasolla tunnin verran. Kakku jäähdytetään hyvin.

Kakun päälle levitetään kuorrutus, jossa on 25 g voita sulatettuna, 3 rkl vahvaa kahvia, 1 rkl kaakaojauhetta ja 2 dl tomusokeria. Koristeeksi voipi asetella kokonaisia manteleita.

Roinisen kirjassa ihanan kosteaa kakkua tituleerataan Sveitsiläiseksi porkkanakakuksi. Saapa nähdä, miksi oma rakas porkkanakakkufanini sitä nimittää.

Vanha rouva

Valkosuklaapiparit


Tein tulevan muuton tulevia muuttomiehiä varten pesuvadillisen valkosuklaapipareita. Niitä syntyy tällä ainesmäärällä reilut 60.

·         3 dl sokeria

·         4 kananmunaa

·         300 g voita

·         200 g valkosuklaata

·         12 dl vehnäjauhoja

·         3 tl leivinjauhetta

·         2 tl vaniljasokeria

·         3 dl pehmeäksi kuivattuja karpaloita

Sulatin voin ja valkosuklaan paistinpannulla. Vatkasin kananmunat ja sokerin valkeaksi vaahdoksi. Lisäsin jäähtyneen voi-suklaasulan vaahtoon ohuena nauhana koko ajan vatkaten. Lopuksi lisäsin kuivat aineet karpaloiden kera.

Taikinaa seisotin tunnin verran, sillä heti taikinan tekemisen jälkeen seos vaikutti liian lötköltä. Tunnissa jauhot kerkisivät sen verran turvota, että sain vedessä kastelluilla käsillä pyöriteltyä palloja. Taputtelin pallot littanoiksi kiekoiksi, joiden halkaisija oli viitisen senttiä. Sitten lykkäsin piparit 200-asteisen uunin keskiritilälle paistumaan, kunnes niiden pinta oli sopivan kullankeltainen.

Pipareiden kannattaa antaa jäähtyä kunnolla ennen kuin alkaa latoa niitä tarjoiluprikalle. Jäähtyneenä valkosuklaan lempeän vieno maku pääsee oikeuksiinsa. Tiedä sitten, kerkiävätkö muuttomiehet keskittyä vienoihin makuvivahteisiin vai tyhjeneekö pesuvati ohimennessä ja varkain.

Vanha rouva

7.11.2011

Kuihtunut kranssi

Naapurin rouva raksi kuihtuneita syksyn törröttäjiä kukkamaaltaan. Mitä lie ruskeanmustanharmahtavia maksaruohon varsia. Pistipä mieleeni, että niistä voisi syntyä soma pikkukranssi, joten rupesin ruinuamaan - ei onneksi tarvinnut polvilleen asti vaipua, kun jo saksia tyrkytettiin käteen, että vie vaikka kaikki...


Annoin kuihtuneiden kukka-aarteiden kuivua pari päivää. Napsin kukkasykeröt varovasti irti varsista. Sain aikaiseksi aikamoisen siivon keittiön pöydälle, sillä kukista irtosi miljoonia pienenpieniä siemeniä tai mitä hetaleita lienevät. Pistelin kukkasykeröt hellääkin hellemmin oasisrenkaaseen vieri viereen.

Ensi lumen leijaillessa suihkutin kukille mattavalkoista pariin otteeseen. Kranssista tuli yllättäen sinertävänharmahtava - juuri passeli kyyhkynharmaaseen keittiööni.
 
Kun kuvasin uutta kranssiani öhkömönkiäisperspektiivistä, huomasin pihamaani kauneuden. Huomaatko sinä?
 
 
Kyseleepi Vanha rouva pyhäpäivän ratoksi

2.11.2011

Kuusimetsässä

Pimeä marraskuu on ihana kuukausi. Marraskuussa voi tehdä kaikkea kivaa: saa istua mökissä ja mököttää. Saa sytyttää kynttilöitä ja käpertyä vahtimaan niiden liekkiä. Saa lukea kirjoja sisällä tai saa mennä metsään (maanomistajan luvalla) keräämään käpyjä, puolukanvarpuja, jäkälää, tikkuja ja oksanpätkiä. Saa kaivaan esiin askarteluvälineet...

... SAA ALOITTAA JOULUVALMISTELUT...

 
 
Tein joulunajan lämmittelyksi kuusimetsän: kaivoin liiteristä ikäkuluja saviruukkuja ja pesin ne. Täytin ruukut sanomalehtirutuilla melkein täyteen. Pesin ämpärillisen pallerojäkälää. Painelin kuivaksi puristettuja palleroita sanomalehtien päälle (rutikuivana homma ei onnistu, sillä kuiva jäkälä murenee). Jäkäläkankaan keskelle tökkäsin kuivattuja, suomunsa avanneita kuusenkäpyjä.

Ruukkuni olivat sen verran ikäloppuja, että halusin naamioida ne. Siispä puikot ja punaista lankaa käteen. Kukin kuusiruukku sai oman villatakkinsa. Eivät ainakaan palele marraskuun kylmenevissä ilmoissa!

Vanha rouva kuusimetsän siimeksessä