Hullun huivi ja pöljän saappaat

Hullu metsässä? Ei kun Vanha rouva ihan itse uusissa tamineissaan.

Sateisen harmaa viikko on kulunut lupsakasti aurinkoisen oranssista huivia kutoessa ja virkatessa. Lankaa kului kahden 7-veljeksen verran jatkojalostamaani baktukseen, vai mikä ihme sen nimi nyt sitten onkaan.

Virkkasin huivin reunaan pitsin, jotta sain sille kokoa - tämä rouva kun ei ihan pieneen huiviin olekaan verhottavissa.

Arkiharmaan torstaipäivän kruunasivat huivin ohella uudet kumisaappaat, niin värikkäät ja niin vanharouvamaiset, että! Nyt rouva näkyy kirkolta kotio asti.

Ai niin, olihan minulla ihan asiaakin sinne metsään. En minä sinne pelkästään mannekiiniksi mennyt. Hurruutimme Vanhan herran kanssa kotiin kolmen täysinäisen kopan kanssa. Kopat olivat kukkuroillaan sieniä (paitsi että puolukat pistelimme makeisiin suihimme jo metsässä).

Sinua tervehtien aurinkoisen catwalk-esityksen elähdyttämä Vanha rouva

Kaktuskiviä

Kun tämä tyttö lähti maailmalle, kotoa irtosi mukaani liinavaatteet, aterimet, leipäveitsi, kattila ja spagettisiivilä. Ja kuolemaa tekevä, kuihtuva kaktus. Leipäveitsi on reilun kolmenkymmenen vuoden jälkeen jäljellä. Ja vuosikertakaktus.

 

Kaktus on saanut seurakseen anopin pesuvadit, Vanha herran perimät. Herra oli niitä linkoamassa metallinkierrätykseen, mutta onneksi kerkesin hätiin. Vateihin voi niin makoisasti kerätä milloin minkäkinlaisia taidenäyttelyitä. Tällä kertaa kirjaston pöytää koristavat kaiken maailman kivet ja häämatkalta tuodut kävyt.

Kivivadissa on Irlannista tuotuja käärmekiviä (vanha kansa kutsui moisella nimellä pieniä reikiä ja onkaloita täynnänsä olevia kiviä, joilla tiedettiin olevan parantavia voimia), Varangin niemimaalta löytyneitä valkeita, kämmenpohjaa mukavasti hiveleviä silokiviä, Azoreilta peräisin olevia keveitä laavakiviä sekä Lapin monivärisiä kauneuskiviä (monivärinen kauneus pääsee oikeuksiinsa vedessä).

 

Suuri sydän sen sijaan on monta vuotta sitten kotirannan liepeiltä löydetty. Siitä alkoi sydänkivien metsästys. Niitä on kertynyt tähän mennessä aika monta:

Kaktuksen ja kivien liitto on laajenee, monipuolistuu ja kehittyy, kunhan kerkiää.

Vanha rouva

Anopinhuijauskakku

Kauan, kauan sitten Vanha herra ojensi leipomani omenakakun tuliaisviemisenä äidilleni. Sillä tempulla hän ujuttautui anopin sydämeen (siis minun kakullani!!!). Siitä lähtien äitini on leiponut omena-aikana Vanhan herran kakkua pakastimet täyteen. Joten tässä tuo huijauskakku - jospa joku muukin mies kaipaisi anoppi-ihmettä:

Taikina:

·         100 g voita

·         1 dl sokeria

·         1 muna

·         1 dl vehnäjauhoja

·         1 dl perunajauhoja

·         1 tl leivinjauhetta

·         0,5 dl maitoa

Muut aineet:

·         4 dl omenakuutiota

·         50 g voita sulatettuna

·         0,5 dl sokeria

·         2 dl kookoshiutaleita

Huoneenlämpöinen voi ja sokeri vatkataan valkeaksi vaahdoksi. Muna lisätään koko ajan vatkaten. Keskenään sekoitetut kuivat aineet lisätään taikinaan yhdessä maidon kanssa. Taikina kaadetaan tasapohjaiseen, kunnostettuun vuokaan ja tasoitetaan. Taikinan päälle ripotellaan 4 dl omenakuutioita. Sitten torttua paistetaan 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin puoli tuntia.

Tortun paistuessa sekoitetaan voisula, sokeri ja kookos ryynimäiseksi seokseksi. Se ripotellaan tortun pinnalle ja paistamista jatketaan vartin verran.

Torttu tarjotaan laiskanpuoleisen kermavaahdon tai vaniljakastikkeen kanssa.

Vanha rouva, herransa huijarileipuri

Mennyttä neitiä

Nuori neiti on kohta mennyttä neitiä! Ennen papin aamenta sain kuitenkin onnen ja kunnian olla mukana Nuoren neidin polttareissa - elämäni ensimmäisissä sellaisissa.
 

 
Kaaso M. pyysi minua ideoimaan pöytäkoristelut, tekemään yhden salaatin sekä kakun. Kävin naapurikaupungissa asti ostamassa vaaleanpunaista organzaa pöydän koristeeksi. Hommasin kimpun rehevän vaalenpunaisia ruusuja, semmoisia parahultaan aukinaisia ihanaisia. Värjäsin ruusuveden vaaleanpunaiseksi ja asettelin ruusumaljat vaaleanpunaisten tuikkujen lomaan. Sillä aikaa Kaaso M. koristeli huushollin vaaleanpunaisilla ilmapalloilla ja vaaleanpunaisilla kynttilöillä. Ja lakkasi kyntensä vaaleanpunaisella lakalla ;) Kukaan ei varmaan arvaa, mikä on Nuoren neidin lempiväri!

 

Salaattini syntyi bataatista, vesimelonista, porkkanasta, kurkusta ja nektariinista. Painelin sydänmuoteilla sydämiä leikkuulaudat täyteen ja sitten sommittelin sydämet kokkaritikuilla sydänpyramideiksi. Päälle myllysin hiukkasen mustapippuria ja merisuolaa. Loppusilauksena juoksevaa hunajaa.

 

Pikkuruisia sydämiä jäi muutama yli, joten päätin tohkeissani heitellä ne Kaaso M:n valmistaman vihersalaatin päälle. 

Nuoren neidin polttarikakku on vaaleanpunainen, prinsessamainen ja romanttinen! Kakku on päältä kermankevyt, timantein ja helmin kirjailtu, hennon ruusunpunainen väriltään. Sisältä täyteläisen samettinen: kerma-rahka-vaahdon alla piilottelee lemon curd- sively, joka päällystää vaaleanpunaista kakkukupua. Sen alla on vaaleanpunainen täyte vadelmasta, rahkasta ja kermasta. Tumma kaunotar tiara hiuksissaan tokaisi vaaleanpunaisen kakkunsa ääreltä Elämänsä naisille: "Ja mitäs te sitten aiotte syödä?"

Hyvän ruoan ohella Nuoren neidin polttaripäivä kului potkupyöräilyn, tankotanssimisen, jalkapalloilun, poreammeilun, vesiliukumisen, vihtomisen ja taikomisen vaaleanpunaisissa merkeissä. Päivän kruunasivat Nuoren neidin elämästä ja seikkailuista kertovat valokuvamuistelukset, joita tarjosivat hänen Elämänsä naiset!

Vanha rouva, yksi vaaleanpunaisista

Porkkanat rullalla

Minne ikinä menemmekin, Vanha herra valitsee kahvilassa aina porkkanakakkua, porkkanakakkua ja vielä kerran porkkanakakkua. Tylsyyksien tylsyys tässä ihanien kakkujen ihanassa maailmassa, sanon minä! Mutta kun mies kerta on noin yksioikoisen johdonmukainen, päätin palkita hänet omatekemällä porkkanakakulla - taas.

Pohjaa varten vatkasin 4 dl sokeria ja 1 dl rypsiöljyä. Lisäsin taikinaan 4 munaa yksitellen koko ajan vatkaten. Sitten lisäsin taikinaan jauhoseoksen mausteineen: 4 dl vehnäjauhoja, 1,5 dl soodaa, 1 tl suolaa, 2 tl kanelia, ripaus muskottipähkinää. Lopuksi sekoitin varovasti taikinaan 4 dl hienoksi raastettua porkkanaa. Paistoin piirakkaa 175 asteessa noin 45 min. Käärin jäähtyneen pohjan vuokineen päivineen folioon ja annoin levätä jääkaapissa pari päivää.

Kopsautin viileän pohjan tarjoiluastiaan ja voitelin pinnan ohuelti lemon curdilla. Sitten levittelin päälle sitruunaisen kuorrutteen: 50 g huoneenlämpöistä voita, 2 dl tomusokeria ja 200 g sitruunatuorejuustoa. Kuorrute kannattaa sekoittaa hyvin, ettei siihen vain jää kökköjä!

Kuorin kaksi porkkanaa perunankuorimaveitsellä. Sitten vetelin veitsellä koko porkkanan pituudelta ohuita lastuja, jotka keitin sokerivedessä napakan taipuisiksi. Valutin ja kuivasin porkkanalastut. Sitten kieputtelin niistä kiharoita kakun päälle. Loppusilauksen tein fariinisokerilla.

Yhä ja aina vaan rakastava Vanha rouva

 

 

Kukkaiskakkua

Ihana naapurinrouva (jolla on maailman runsain, kukkivin ja salaperäisin puutarha) lykkäsi kesällä käteeni ison kimpullisen ritarinkannuksia. Minä keksin lykätä kukkaset yhdessä ruiskaunokkien kanssa kuivuriin. Samaan, missä kuivasin päivää aikaisemmin kehäkukkia. Kun terälehtiä oli kahiseviksi kasoiksi asti, tein niistä värikkään kerroskakun:

Hieman taitaa olla kukkaiskakkuseni kuivansorttinen. Oranssia ja sinistä se kuitenkin hehkuu niin, että ajatukset karkailevat väkisinkin kaukaisiin, aurinkoisiin maihin...

 

...niinpä lisäsin kolmanteen asetelmaan bulgarialaisia käpyjä ja tanskalaisia sinpukankuoria...

Vanha rouva

Oman elämänsä prinsessa

 

Pikkusisko täytti arvokkaat 50 vuotta. Sisko päätti palkita itsensä tulemalla minun luokseni pakoon juhliaan. Päätin juhlistaa pakolaispäivää hienolla ja ainutlaatuisella juhlaohjelmalla:

• aamulla pikkusisko sai keittää minulle aamukahvit,
• päivällä pikkusisko sai poimia minulle kaksi pensaallista punaisia herukoita, joita olin säästänyt tarkoitusta varten ihan vasiten,
• illansuussa pikkusisko sai keittää minulle poimimansa marjat mehuksi,
• illalla pikkusisko sai vihdoin syödä aikuisen naisen täytekakun.

Täytekakun sisään levittelin karviais-banaani-marmeladia aimo kermakerroksen alle. Kuorrutin kakunpäällisen suklaalla ja sivuille pursottelin mokkakermaa. Koristelin kakun oman maan kukkasilla. Prinsessakruunun lykkäsin keekoilemaan kakun päälle.

Onnea pikkusiskolle, pikkuhiljaa aikuistuvalle.

Vanha rouva, se aikuisempi ja viisaampi