Otin kokonaisen possun sisäfileen lämpimään puoli tuntia
ennen uuniin tuikkaamista. Viiltelin fileen terävällä veitsellä
suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Asetin possulevyn leivinpaperin päälle ja
ripottelin pintaan valkopippuria ja suolaa.
Annoin possun huokaista sen aikaa, kun kaivelin Vanhan isännän
mukasalaisista kätköistä esille pullollisen viskiä. Lurautin desin verran
kullankeltaista viskinvirnaketta kulhoon, lompsautin perään saman verran
Dijon-sinappia ja vatkasin liemen tasapaksuksi mönjäksi. Sitten sivelin possun
liemellä (sitä oli sitten runsaasti!) ja ripottelin perään kesäiseltä
kasvimaaltani kuivaamaani ranskalaista rakuunaa melkein kourallisen. Käärin
komeuden lotisevaan pakettiin. Sitten tein komeudelle tiukat kapalot foliosta.
Paistoin humaltuvaa possupötköä 225 asteessa tunnin verran.
Samalla kertaa valmistui kuoripäällisiä uuniperunoita - pelkkiä haarukan reikiä
pinnassaan. Perunoiden päälle ei todellakaan kääräistä foliota eikä niitä
mausteta mitenkään. Ne kypsyvät ja muhivat kuorensa suojissa
meheviksi. Pöydässä voi sitten ripsauttaa suolaa höyryävän perunansisuksen
päälle.
Kun liha oli valmista, raotin pötkön reunaa ja valutin tuoksuvan
konjakkisinapin kattilaan. Lisäsin purkillisen kermaa ja pieniä kapriksia.
Keittelin sakeaksi kastikkeeksi. Sillä aikaa leikkasin possurullan parin sentin
viipaleiksi vinottain.
Pottuja possun kaveriksi ja viskikastiketta kaunistukseksi.
Vanha rouvakin lauleskeli rul-lal-laaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti