Kauan kauan sitten katsahdin maailman sinisimpiin silmiin. Vanha herra vei ja minä vikisin. Sinistä väriä löytyy silmien lisäksi Vanhan herran vaatekaapista. Sen sijaan minun kaapistani ei löydy yhtään sinistä. Virkanaisvuosina sininen väri kuului virkasotisopaan, mutta kun jäin vapaarouvattareksi vakituisesta työstäni, heivasin siniset vaatteet kirpparille. Sinne meni, hei hei!
Nykyisessä freelance-työssäni sinistä kyllä piisaa, mutta siihen ei tarvitse sonnustautua. Juhlapaikkojen valonheittimet pitävät huolen siitä, että yritysbileet ovat sopivan sinisiä. Vielä kun malttaa somistaa vastaväreillä, sinisyys oikein puskee verkkokalvoille kuten taannoisessa syysjuhlassa.
Astiakaapista löytyy kaksi sinistä astiastoa. Arabian Valencia muutti tyttöaikaiseen huusholliini kuppipari kuppiparilta. Tein 1980-luvulla matkanjohtajahommia. Kun asiakkaani katselivat lasinpuhallusta Nuutajärven lasitehtaalla, minä kipaisin myymälän puolelle ostamaan yhden teekuppiparin. Niin minä pikkuhiljaa keräsin puoli tusinaa. Vanha herra kun tuli kuvioihin mukaan, hän alkoi lahjoa minua sarjan kahvileipälautasilla. Pikkuhiljaa niitäkin kertyi puoli tusinaa. Kerran herra sitten täräytti osto- ja myyntiliikkeestä minulla tuon ison tarjoiluvadin.
Yhtenä kauniina päivänä Vanha herra kotiutui työmatkalta. Mukana tuli kaksi sini-valkoista kulhoa. Ne kuulemma passaavat Valencian kanssa yhteen - varsinkin jos emäntä tekee niihin täytettä.
Tein kauan sitten matkanjohtajahommia myös Neuvostoliittoon. Noilta vodkaturistireissuilta olisi monta mehukasta tarinaa kerrottavana. Niiden sijasta katselkaamme kuitenkin näitä Keisarillisen posliinitehtaan aarteita. Paitsi että tuo kukkareunainen kahvileipälautanen ei ole venäläinen, vaan puolalainen. Myös nämä aarteet olen tuonut osa kerrallaan milloin Leningradista, milloin Moskovasta.
Keisarillinen posliinitehdas on venäläinen posliiniesineitä tuottava tehdas, joka on yksi Euroopan vanhimmista. Se perustettiin vuonna 1744 keisarinna Elisabetin myötävaikutuksella Pietariin ja toimii siellä edelleen. Vallankumouksen jälkeen vuonna 1925 tehtaan nimi muuttui muotoon M. V. Lomonosovin mukaan nimetty Leningradin posliinitehdas. Vuonna 2005 nimi Keisarillinen posliinitehdas palasi alkuperäiseen muotoonsa.
Teekalustojen lisäksi huushollistamme löytyy kolme sinistä tipua. Isoimmalla olen lahjonut itse itseäni. Keskimmäisen linnun sain sisareltani. Matalimman lintusen hommasin Vanhalle herralle - onhan sen sinisyys melkein kuin miehen silmät.
Muuta sinistä kodistamme ei sitten löydykään. Mutta ulkona on sininen taivas ja sininen meri. Kun menen ulos, koko maailman sini on minun!
Vanha rouva
Tämä juttu on osa Repolaisen värikästä haastetta (
KLIK).
Värinä tänään sininen, jota edelsivät vihreä (
KLIK) ja keltainen (
KLIK).