25.3.2017

Pinkki vetää viimeisiään

Pinkki kuukausi vetää viimeisiään. Kurkkaa vaaleanpunaiseen maaliskuuhuni (KLIK). Sen verran ällö vaaleanpunainen väri minusta on, että päätin lopettaa vaalenpunaisen maaliskuuni yliällöllä tavalla:


Leivoin pienen kakkupohjan. Jaoin pohjan kolmeen osaan ja laitoin kumpaankiin väliin ensin omatekemää omenamarmeladia ja sen päälle banaaniviipaleita sitruunamehun kera. Banaanien päälle lusikoin mansikkarahkaa. Leikkuulauta kakun päälle ja kakku jääkaappiin yöksi mehustumaan.

Tänä aamuna kaulin paketillisen vaaleanpunaista sokerimassaa ohueksi. Laapin ensin kakun päälle omenamarmeladia ja painelin sitten sokerimassalevyn kakun pintaan. Alareunasta tuli niin kammottavan ruma, että se oli pakko meikata piiloon pinkillä helminauhalla ;)

Liiteristä löytyi suuria ja mehukkaita mansikoita, joista tein koristuksen kakun päälle. Tämä on minun mittapuuni mukaan aika omituinen täytekakku, sillä siinä ei ole lusikallistakaan kermaa! Mutta hyvää oli, mehevää ja raikasta.


Vaalenapunainen maaliskuu vaihtuu ihan kohta korallinpunaiseen huhtikuuhun. Olen pikkuhiljaa lohkaissut pinkiltä väriltä aikaa korallinpunaiselle:


Vielä on paljon kudottavaa ja virkattavaa, jotta huhtikuun työ on valmis. Mikä se on? Se selviää sitten huhtikuussa! Toistaiseksi kudon nautiskellen ja nautin kudoskellen vaalenpunaisista tulppaaneista ja pinkeistä suklaamunista.

Vanha rouva

18.3.2017

Pupuja pitkin seiniä


Kronasin vintiltä kevätkoristeet esille. Yhdestä lootasta löytyivät anopin peruja olevat keltaiset emaliastiat.

Yhdessä mukissa nököttää Vanhan herran pupujussi. Toinen muki on vielä ilman asukasta. Emalikannuun panin kirjavia tulppaaneja. Ämpärin täytin koivunrisuilla. Risut saivat oksilleen pari vuotta sitten kipsaamani munat.

Katso, miten hyvin romukaupasta hamstraamani amerikkalainen vauvavaaka passaa emaliastioideni kanssa!


Kevätkoristevarastossa oli myös iso vadillinen viime vuonna tekemiäni pyykkipoikapupusia. Niiden viimevuotiseen esillepanoon voit kurkata klikkaamalla tästä. Nyt pupuset olivat niin vikkeliä, että kerkisivät kriipiä omia aikojaan seinälle ripustamaani pajukranssiin. Siinähän kisaavat.


Pääsiäiseen on vielä kuukausi aikaa, mutta meillä meno on äitynyt nyt jo ihan mahdottomaksi. Vain narsissit ja suklaamunat puuttuvat.


Lauantaiterveisin

Vanha rouva



10.3.2017

Kaakaota ja kermaa lättyjen ja puuron kera

Meille ostettiin perinteikkään mattokaupan lopetuksesta iso ja painava villamatto satasella (oikeaa hintaa en halua edes ajatella).

Maton pohjaväri on haalea kerma. Matossa on kaksi kaakaonruskeaa länttiä ja mustia viivoja.

Sisko piipahti kylässä. Kyykimme maton päällä värikarttojen kanssa, mihin Vanha herra tokaisi: "Tuo tietää mulle hommia..."

Eikä aikaakaan, kun herra löysi itsensä maalauspuuhista. Kammarin seinään maalattiin mattoneliöiden värinen alue. Alue sain reunoihinsa mustat rannut.

Keskusta odottaa vielä kermanväristä koristetta.


 

Huushollimme kaikki seinät ovat maalarinvalkoiset. Nyt tuli ensimmäinen väriläntti. Hillityn platkuhan tuo on, mutta antaa mielestäni kummasti ryhtiä valkeuden keskelle. Kun vielä keksin sen kermanvärisen pisteen iin päälle, niin saattahan tuota hetken katsella.

Maalaustuunauksen hinnaksi tuli parikymppiä ja aikaa tuhraantui kaikkinensa about kolme tuntia. Kolmeen tuntiin sisältyy Vanhan herran jahkailu ja minun palkanmaksuni:


Paistoin jukurttilättyjä ja trahteerasin ne pöytään omatekemieni hillojen kera (omenahillo, mustikkahillo ja mangohillo). Tein lätyt banaanijukurtista, jonka vieno maku pääsi oikeuksiinsa lättysten jäähdyttyä. Ohjeen sain Rimasalta, jolta muuten löytyy toinen toistaan mielenkiintoisempia ruokaohjeita. 

Illan päälle vatkasin vielä lappapuuroa kulhollisen. Se se vasta huonostisäilyvä elintarvike on - kaksi päivää oli säilyvyysaika. Ja meikäläisen puurokulho on sentään aikasen iso.


Keittiössä yrittää kevät kukkia:


Nyt tämä rupeaa miettimään sitä kermakoristetta. 

Vanha rouva

4.3.2017

Polven kapein kohta

Tilasin ummikkona verkkokaupasta työmekon. Ihanan oranssin A-linjaisen trikoomekon.

Mutta oi ja voi, se osoittautui aivan liian lyhyeksi. Pikemminkin kysymyksessä oli tunika. Tai no, olen siinä mielessä vanhanaikainen, että mekon pitää ulottua polven kapeimpaan kohtaan. Minimekot ovat kauniita nuorten ja sulokkaiden neitojen päällä. Minä olen vain sulokas, joten asialle piti tehdä jotain. Palauttaa en vaatetta halunnut, sillä muuten se oli täydellinen.

Aikani kaikenmaailman pidennysvirityksiä mietittyäni päädyin virkaheittoon pitsinpätkään. Olen virkannut puuvillapitsin joskus kauan, kauan sitten ja siitä lähtien se on odottanut elämäntehtäväänsä. Nyt se sen sai - mustaksi värjättynä.

Niin mekosta tuli justiinsa oikean pituinen ja oman mielen mukainen. Oitis sveitsiläinen naisasiakas kävi töissä helmoihini käsiksi ja oli ohjetta vailla ;)


Aurinko paistoi puoliltapäivin niin helakasti, että tälläsin itseni seinustalle nauttimaan ihanasta lauantaista. Kutsuin Vanhan herran kanssani penkille ja peittelin hänet kanssani viltin alle. Kysyin: "Arvaas, missä me nyt olemme?" Vastaus: "Vanhainkodissa!" Ja minä kun sveitsiläisrouvan elähdyttämänä kuvittelin meidän alppimajalle viltin alle päivää paistattelemaan...

Komensin miehen matkoihinsa - ei niin mitään mielikuvitusta, ei. Mutta kohta kävi käsky syömään ja siinä sitä olikin sitten mielikuvittelua kerrakseen. Vanha herra nimittäin rustasi punajuurista sosekeittoa ja koristeli höyryävän herkkulautasen siemenillä ja smetanalla. Ja silmissä oli ihan selvästi uskollisen sveitsiläisen vuoristokoiran lutunen ilme. Vain se rommitynnyri leuan alta puuttui ;)
Vanha rouva