23.4.2017

Varoituskolmio!

Pane silmät kiinni, jos et halua vyötärönapin singahtavan veke, 
sillä nyt seuraa varoituskolmion turbokäytön oikeuttavaa kuvamateriaalia.




Kolme ylimmäistä kuvaa ovat kapeimmassa päässä varoituskolmiota. 
Nyt seuraa varoituskolmion keskivaiheen kattaus:




Nyt tulee varoituskolmion leveimmän osan täydeltä tuhoisaa katseltavaa:


Loppuhuipennus ei sovi mihinkään kohtaan varoituskolmiota:


Makeaa, tahmaista, siirappista, hunajaista, äklöä, imelää ja suussasulavaa. 
Pidin kuitenkin pintani ja söin vain:


Uskokoon, ken tahtoo 😎

Pääsiäislomalta palannut 
Vanha rouva,
joka tuotapikaa paljastaa sangen kurinalaisen jälkiruokalautasensa sijaintipaikan


19.4.2017

Pakko pärjätä


Alkupalaksi itse tehtyjä perunarieskoja. 
Kyytipoikana kylmäsavulohimoussea, jota sai levittää vielä lämpimien riskojen päälle aimo annoksen. 


Väliruoaksi keikkauskakkusia, joita maustaa ananasmehu. 
Kermavaahtotötterön alla piilottelee ananasrengas kirsikkasydämellä.


Pääruoaksi persikkakakkua. 
Tein uunivuokaan tuiki tavallisen kermaviilipiirakan persikkapaloilla. 
Jäähtyneen piirakan päälle levitin kerroksen vaniljavanukasta. 
Sitten rustasin koristeeksi persikkaviuhkoja, pensasmustikoita, viinirypäleitä ja sokeroituja kirsikoita. 
Loppusilauksena valkosuklaaseen upotettuja mansikoita.

Näillä piti pärjätä puolet pääsiäisestä.

Vanha rouva

14.4.2017

Otetaan rauhallisesti

Pääsiäisen koristukseksi kiepurin paperisilpusta kranssin. Siitä tuli tylsän paperipussinvärinen. Jotain piristystä se kaipasi.

Kronasin askartelukaappiani ja HAA! Paperikasasta löytyi mallilastuja, joita värikaupoissa on seinät väärällään. Keltaisen, punaisen ja kanervan sävyjä oli kulkeutunut kotikartanolle asti, jotta terassin kesäkalusteista saataisiin prikulleen oikean sävyisiä.

Värivalinnat on tehty, joten mallilastut olivat käyneet tarpeettomiksi. Niistä sitten leikoin, limpsoin ja nitojalla nakuttelin kirjavia kukkasia. Keskustaan liimasin lautasliinakukkaset.

Niin sai paperipussinvärinen kranssintekele väriä. Ripustin pääsisäiskranssin eteisen seinään. Allensa se sai riemunkirjavan olkikassini täynnä pajunoksia ja munaripustuksia.

Viime vuonna minulla oli toisensorttinen paperikranssi, kurkkaa vaikka!




Olohuoneen tikapuut saivat nekin oman koristuksensa. Tikapuita pitkin taivaisiin kiipeilee kolme kristallipalloa - kaksi täynnä suklaamunia ja yksi täynnä tulppaaneja.


Nyt meillä aletaan pidellä pyhiä. 
Otetaan rauhallisesti ja syödään mämmiä.
Lasketaan lapsosia, leivotaan herkkuja ja otetaan aurinkoa.

 

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ!


toivottaa Vanha rouva

8.4.2017

Koralli, keeppi ja kevätnuttu

HUHTIKUU 
on korallinpunainen
niin kuin Saran, rakkaan alter egoni kaulanauha.


Noinhan minä päätin, kun aloin vastata Vuosi väriterapiaa -haasteeseen . Saralla viittaan itsenäiseen ja itsepäiseen Sara Wackliniin, joka kävi niiaamassa itselleen opettajattarentodistuksen Sorbonnessa perustettuaan ensin mamsellikouluja sinne ja tänne ja toimittuaan koulujensa itseoppineena opettajattarena vuosikymmeniä. Vanhoilla päivillään Sara kirjoitti hupaisan kirjansa "Satanen muistelmaa Pohjanmaalta", mikä on kerrassaan riemastuttava kuvaus pohjoispohjalaisesta mentaliteetista!


Minulla on kunnia työni puolesta keekoilla silloin tällöin Sarana keepissäni ja runsaissa helmoissani. Puvun ja hatun olen teettänyt ompelijattarella, joka on puvustanut monta suomalaista kokoillan elokuvaa. 

Saran käyttämistä korallinvärisistä helmistä huhtikuun väritys lähti liikkeelle. Ensin katselin korurasiani koralleja.


Nämä korvakorut ostin madridilaiselta kultasepältä vuonna 1986, kun olin kuudetta ja viimeistä kertaa reilaamassa pitkin Eurooppaan. Täytin silloin 26 vuotta ja tunsin itseni ikälopuksi - siihen maailman aikaan Interrail-oikeus loppui, kun saavutti tuon maagisen vanhuuden rajapyykin. Ostin vanhuudenpäivien lohdutukseksi korallikorvikset.


Tämän sormuksen ostin Azoreilta vuonna 2010, kun täytin 50 vuotta. Olin kuin olinkin elänyt vanhaksi, joten sitä juhlistin hopeasepän tekemällä massiivisella kantasormuksella. Siinä on neljä korallinpalasta, viljelty helmi ja mustaa emalointia sisällä. 


Korallinväristä lankaa löytyi, kun aikani etsin. Se on täyttä villaa ja sitä oli helppo virkata ja kutoa 3,5 koukulla ja puikoilla. Lankaa kului 650 grammaa. Halusin yhdistää korallikorvisteni kuvion ja korallisormukseni mahtipontisuuden - siksi tekniikan vaihdos. Virkkauksen ja neuleen yhtymäkohtaan pujottelen vielä korallinvärinen samettinauhan, kunhan saan semmoista hommattua. Sillä tavalla saan feikattua itselleni "vyötärön". Olkapäille tein laskokset, sillä mielestäni neuletakissa pitää olla liikkumavaraa ja tilaa hengittää. 


Saran korallitakki on siis viimesilausta vaille valmis. Kohta sitä tarvitsen, sillä kevät tuo tullessaan monta ihanaa työkeikkaa, joilla voin keikistellä uudessa ihanuudessani. Ihania aikoja odotellessani voin nauttia Saran kirjoituksista vaikka teemaan sopivan jälkiruoan äärellä:


Korallinpunaisin terveisin

Vanha rouva